woooos, drei wochen, ECHT jetzt?

Kolme viikkoa. Se on jotenkin paljon helpommin käsitettävissä kuin vaikka yksi vuosi, neljätoista viikkoa, tai kuukausi...

Kathyn Matura-Feier ja sukua!

Tänään rupattelin kenties vikaa kertaa Oman olkkarissa bei Kaffee & Kuchen. Kuka tietää, milloin istuskelen siellä seuraavan kerran - tai nimenomaan: istuskelenko ollenkaan? Tänään näin myös Verena-serkun ja mun Itävallan isovanhemmat todennäköisesti tokavikaa kertaa (ennen lähtöä). Vakuuteltiin poskipusutellessa, että nähdäänhän me vielä. Pakkohan meidän on. Joudutaan myös jättää loistosuunnitelma mökin vuokraamisesta mun läksäri-, Kerstinin kotiais- ja Kathyn läksärijuhlille - ihan vaan siksi, ettei vapaita sopivia päiviä ole. Sovittiin jo ajankohta, millon mennään syömään yhdessä. Jäähyväisillallinen koulujen päättäjäisperjantaina. Loistavaa juhlamieltä mulle sitten niiden hyvästejen jälkeen....

Maturantti ja sen sisko

Tyhmeliinejä<3 JA mistä lähtien mun tukka on noin oranssi??

Muistaakseni kirjoitin Suomestaki lähtiessä, että voisipa viimeisimmät viikot vaan jotenkin hypätä yli, koska on vaan jotenkin niin vaikea olo. Koskaan voi tietää onko se vika kerta kun näkee jonkun. Ja pelottaa kotiinpaluukin. Vaikka se on ihanaa, se on myös todella outoa. Jos nyt pystyis pikakelata 4vk, niin saisi ohitettua kaikki epämukavat tilanteet. Mut tavallaan onneks se ei ole mahdollista.

Urpoja an der Traun!

Suomi kävi mun luona! Siskot poikkesvat siis reilillään täällä. Kolme päivää sitten vietettiin yhdessä. Ei edes tehty niin paljoa, sattui vähän huonot säät. Käytiin saunassa, lepäiltiin, juteltiin, tehtiin makaronilaatikkoa, katteltiin Welsiä, käytiin ostoksilla... Mutta oli aivan älyttömän ihanaa nähdä niitä yhdeksän kuukauden jälkeen. <3 Olihan se hassuakin, yhtäkkiä mun kaksi elämää sekottuivat ja mun piti jakaa mun Itävalta ja mun Suomi. Ne kun on aina ollut erillään, ja molemmat nimenomaan vaan mun omia. Suomessa on myös tapahtunut, oli niin paljon asioita joita mä en tiennyt. Kyllähän sitä tuli mietittyä, että miksen minä vois vaan aloittaa pidennettyä kotimatkaa ja lyöttäytyä seuraan. Jälleen hyvästellessä piti parin tipan valua poskelle, mutta siitä se taas normalisoitui. Kun takana on 294 päivää, menevät jäljellä olevat 20 päivää vaikka päällä seisoen. Vanhemmat tulevatkin sitten jo ensi viikolla.

Lisää tonttuja Traunilla

Nyt on alkanut pikkuhiljaa raastamaan enemmän ja enemmän se, että loma kuluu koko ajan mun täällä ollessa. Perjantaina on juhannus = keskikesä. Ai mitä, jo puolet ohi? Mun kesä ei ole vielä alkanutkaan. En jaksa olla koulussa. (Kaksi viimeisintä viikkoa ovatkin olleet mun osalta kaksipäiväisiä... Ei tartteis valittaa.) Oikeestaan en enää näe siinä mun viikolla pidentämisessä mitään järkeä, hups... Missaan Suomessa festareita ja loma lyhenee entisestäänkin. Mut saanpahan tutustua Jenkeistä vaihdosta tulevaan hostsiskoon ja osallistua Schui aus -Feieriin!

Minä ja minun kolme siskoani <3 <3 <3 (Ja taas joutui sanoa heippa Suomi-siskoille :<)

Bis bald, 20 päivää! :) :( :S