don't tell me that it's over, it's only just began

Mun viikonloppu on sopivasti täyteenbuukattu - aivan kuten kaikki kuusi tulevaa viikonloppuakin. Eilen oli kaverin 16-vuotissynttärit, tänään AFS Stammtisch Linzissä eli vaihtareita tapaamaan ehkä, huomenna serkkujen synttäreitä Attnangissa. Täällä siis 16 vuotta täyttäminen on tuhat kertaa suurempi juttu kun Suomessa. :D Suurin osa pitää pippalot ja mikä mua aluksi ihan kympillä hämmästytti; bileiden pitäjän vanhemmat maksaa ja järjestää kaikki juomat. :O

Ens viikolla meillä on vaan kolme päivää koulua ja sitten alkaa pidennetty viikonloppu Christi Himmelfahrtin eli helatorstain ansiosta. Oon siis ke-su Wienissä AFS:n kanssa vähän kuikuilemassa nähtävyyksiä. Sit on Pfingstferien seuraavalla viikolla la-ti ja siitä seuraavalla viikolla taas to-su. Että kesäkuussa peräti kaksi kokonaista kouluviikkoa, ehkä se helpottaa vähän sitä tuskaa kun Suomesta tulee joka suunnasta kesälomahehkutusta ja minä täällä sulan kiinni koulun penkkiin kolmessakymmenessä asteessa...

Mä pidin saksassa kirjaesitelmän yhestä Schillerin novellista. Nauratti ei vaan vähän, kun se 1700-luvun teksti ei mulla jostain syystä ihan helpoiten sujunut... Opettaja siis pakotti mut tekemään sen, koska tarvitsee multa positiivisia suorituksia viime kokeen viitosen jälkeen. Ja sanoi sitten arvostavansa että yritin edes. Eli ei vissiin ihan loistavasti sitten onnistunut hahah, jos se oli vaan edes yrittämistä. :D Mutta täytyy sanoa, että olis se voinut paremmankin kirjan mulle valita. Toi oli vaan 33 sivua pitkä, mutta oon mä paksumpiakin kirjoja lukenut jotka on ollut täysin ymmärrettäviä. :D Ja fysiikan testistä sain tällä kertaa kolmosen, viimeksi myöskin vitosen. Jee.

Salzburgissa

Eilen kun tultiin kotiin Matzilta, niin yhden uudemman kaverin vanhemmat hämmentyivät paljon kuullessaan että en ole paikallinen! Mahtifiilis hihiii! Sanoivat etteivät kuule yhtään aksenttia, paitsi sitten kuultuaan kun alkoivat täysillä tarkkailemaan. Kyllä se saksa oikeestaan ihan kivasti sujuu, viiden vuoden opiskelu oli aivan loistava pohja ja siihen oli sitte tosi helppo rakentaa suht. sujuva kielitaito ku kielioppi ja perusjutut oli hallussa niin pysty keskittyä vaan puhumisen opettelemiseen. Alukshan en edes huomannut silleen mitään kehitystä edes, pari sanaa opin mutta se oli siinä, ja se sai tosi kärsimättömäks. Kaikkihetimullenyt. Mut siinä se sitte ajan kanssa kehitty ja nyt: ymmärrän about kaiken ja joskus on jotain ongelmia itsensä ilmaisemisessa, esim. saksan kokeesta en päässyt läpi, kun en osannut argumentoida tarpeeksi vakuuttavasti mielipidekirjoituksessa. Sanastoa nyt uupuu ja sitten joutuu kysyä tarkennusta, mutta man lernt ja nie aus! eli oppiminen ei lopu koskaan.