8 hours to go

Voisko enää ristiriitasempaa olla? Oon just saanu pakattua viimosetkin sälät ja moikattua ihmiset kymmeneks kuukaudeks. Pien flunssakin on iskeny päälle. 6.30 pitäis tavata AFS-tyypit ja muut lähtijät kentällä. Nukkumaankin olis ihan hyvä mennä ennen sitä. :D

Heippojen sanominen on ihan hirveetä. Tää vika viikko oli tosi raastava. Ihmisiin törmätessä ei ikinä tiennyt, tuleeko näkemään vielä ennen lähtöä, vaiko vasta 10 kuukauden päästä. Piti siis koko ajan olla hyvästelyvalmiudessa. Läksiäiset sujuivat mainiosti ja illan päätteeksi kavereiden lähtiessä en tosiaankaan ollut talon ainoa vesiputous. :'D

Tunneskaala on ollu aika laaja. Olin yhessä vaiheessa niin surukas lähdöstä ja kaiken jättämisestä, että ei ees ruoka maittanut. Siitä seuras sitte epämääränen ei tunnu miltään -vaihe, mut sit onneks viimeistään Roosa sai mut innostumaan ja nyt odottelen intona kaikkea. Ei mua jännitä vielä, mut veikkaan sen hyökkäävän viimeistään kun istuskelee junassa tunnin Salzburgista Welsiin kahen matkalaukun kera ja odottaa näkevänsä tulevan perheen iihan pian...

Onhan tää aika kummallinen olo. Mut täst se lähtee:

Jetzt fängt mein Jahr an!