über einundhalbes jahr bis ich da bin

Oon yks näistä ihmeellisistä höseltäjistä, jotka alottaa bloggaamisen puolitoista vuotta ennen kun varsinaisesti lähteekään vaihtoon, eikä pidä sitä mitenkään pahana. (Ok, ehkä vähän yli-innokasta, mutta minkä mä ittelleni voin?) Nyt lienee sitte esittäytymisen paikka. Oon 15-vuotias tyttö, vuosimallia 1994. Asun Nurmijärvellä ja meidän perheeseen kuuluu mun lisäks vanhemmat ja kolme isompaa sisarusta. Kaks niistä ei enää asu kotona ja yks niistä on käyny Japanissa vaihtarina 2008-2009.

Tosta siskosta se vaihtari-into kai sitten lähti. Ennen sitä olin aina ajatellu, että ei musta mihinkää vaihtovuoteen oo, että tuun itkien kotiin kuukauden jälkeen, että en saa kavereita enkä sopeudu. Eihän noista vieläkään voi olla varma, mutta mikä estää mua kokeilemasta? Eiköhän siitä vuodesta tuu hieno kokemus joka tapauksessa.

Maavalinta ei oo tuottanut mitään erityistä tuskaa. En oo koskaan oikeestaan ees harkinnut Jenkkejä, mut Saksa (tai joku muu saksankielinen maa) veti heti puoleensa. Ehkä se johtuu siitä, että kun olin 6-vuotias, niin asuttiin siellä vuosi, ja ollaan myös reissattu siellä päin aika paljon. Joku saattais epäillä, että olisin jo kyllästyny siihen, kun se on monta kertaa jo nähty.

En mä kuitenkaan oo kyllästynyt. Mä tykkään siitä maasta. Siellä on kaunista, Alpit lähellä ja ihmiset on jees. Tykkään kielestä, jota oonkin tähän mennessä opiskellu 4 ja puol vuotta. Se siis sujuu ihan semihyvin, mutta eiköhän se kuitenkin aina voi parantua.

AFS:n hakuaika on jo alkanut ja YFU:lla alkaa helmikuussa. Jälkimmäinen on mun ykkösvaihtoehto - lähinnä sen sisaralennuksen takia. Se hakuajan alkaminen kuitenkin kertoo jotain... mun vuoteen ei oo enää pitkä aika. Se lähenee. Onhan sitä odotettu myös aika kauan, eikä tää odottaminen tähän jää. Hakemisen jälkeen odotellaan hyväksymistä, sitten perhetietoja, sitten lähtöä...